KimmoHoikkala Kultturelli ihminen?

Oma elämä

Tunne-elämän häiriöisyyteni perusta ja itsarijuttua!

Eivät kaikki lapset suhtaudu vanhempiensa kuolemaan samalla lailla.

Oman isäni kuolema oli 11-vuotiaana hyvin erikoinen tunnekokemus minulle. Tunsin sekä syyllisyyttä että häpeää ja sitten eräs sukulaismies Ruovedeltä esitti minulle surunvalittelut ja mielessäni kävi, että isäni oli kuitenkin arvostettu mies, vaikka tietyt seikat eivät tätä asetelmaa puoltaneetkaan.

Elämäni pikakelaus!

Joka vuodelta yksi muisto elämästäni vuosien 1978 ja 1979 jälkeen! Kaikkien tapahtumien vuosiluvuista en ole aivan varma, mutta vuoden heittoja korkeintaan jossain kohdissa.
Olen syntynyt helmikuussa vuonna 1978.

1980
TAYKS Tampereen yliopistollisen keskussairaalan lastenosasto.

1981
Perhepäivähoitopaikkani Pirkkalassa Routakujalla ja kieli jäi talvella kaiteen teräsosaan kiinni.

1982

Suomi24 hullugaani (vuosilta 2004-2005) is päk!

Kävin etsimässä meidän välistä keskusteluamme Suomi24-foorumilta, mutta en sitä löytänyt. Luin kaikki muut Google hakutuloksissa näkyneet viestini vuosilta 2004 ja 2005. Olisipa aivan mahtavaa kuulla sinusta jotain vielä, varsinkin jos muistat linkkinä lähettämäni hauskan ja energisen pehmonallen kuvan. Olet ainoa tyyppi, joka on tehnyt nimimerkin takaa minuun niin sydäntäsärkeneen vaikutelman. Aistin, että olit silloin rehellinen ja hyvin tuskaisessa tilassa, vaikka minullakin ilmeni tuskaa tuolloin noin 14 vuotta sitten.

Muistoissani televisio 1980-luvulla

Ensimmäinen konkreettinen TV-muistoni on kun katsoin isäni kanssa Leonid Brezhnevin hautajaisia syksyllä vuonna 1982.

Lasten ohjelmista katselin Pikku Kakkosta ja se alkoi silloin arkipäivisin kello 18:00 1980-luvulla. Olimme kerran jopa koulun kanssa vierailemassa Pikku Kakkosen kuvauksissa Tampereen Tohlopissa joko esikoulusta tai ensimmäiseltä luokalta Pirkkalan Naistenmatkan ala-asteelta. Pikku Kakkosen kuvauksissa olimme seuraamassa Timo Taikuria.

Adult-boy dream?

Adult-boy dream on sellainen unelma, että joku mies on pikkupoika ja otaksun, että minuakin on pidetty sellaisena. Tavallaan se on viehättävää, mutta kaikki uskottavuus menee viemäriin samantien, jos joku nainen luulee aikamiestä pikkupojaksi. Pitää muistaa se, että suurin osa naisista haluaa turvallisen ja vakaan miehen, eikä jossain määrin epävakaata käyttäytymistä suosivaa pikkupoikamaista äijää. Kaikille täällä joku on joka hyväksyy meidät omanlaisena ja niin haluan uskoa, enkä ole ollut harhassa tässä suhteessa.

Ajatus omasta suosiosta on liian houkutteleva!

Mietin, että on liian houkutteleva ajatus olla rakastettuna, vaikka juuri mikään tosiasia ei sitä ajatusta puoltaisikaan. Toinen melkein yhtä houkutteleva ajatus on se, että sosiaalisen median robotiikka elää yhtä henkilökohtaisen reaalitodellisuuteni kanssa ja siten se voisi paljastaa minusta salaisesti kiinnostuneita henkilöitä.

Tunnustus seksuaalisesti lojaaleille nuorille!

Useimmiten häpeätilat liittyvät seksuaalisuuteen. Itse olen ollut seksuaalisuuteni suhteen melko avoin, mutta ehkä en aivan kaikkea kerro kuitenkaan. Harmiton seksuaalisuus on puhdasta aina.

Lapsena olen aloittanut itse seksuaalisen ajattelun ja siinä on suuria ikäeroja milloin lapsena löytää seksuaalisuutensa. Lasten maailmaan seksi ei kuitenkaan kuulu ja olisi hyvä olla vähintään 18-vuotias ennen kuin harrastaa seksiä ja vielä mielellään romanttisesti.

Some-vanhemmuuteni päättyy!

Minusta tuntuu nyt siltä, että olen saanut pojistani maksimaalisen hyödyn sosiaalisessa mediassa. Olen hyötynyt itse pojistani siinä mielessä, että olen riittävällä voimalla julkaisuillani osoittanut olevani kunnon isä. Poikani ovat puolestaan hyötyneet sosiaalisen median julkaisuistani minun kauttani, mutta suoraa hyötyä pojilleni ei tietenkään minun julkaisemista kuvista tai videoista ole ollut. Jatkossa julkaisen poikieni kuvia sosiaalisessa mediassa vain erityisin perustein sekä poikien suoralla ja selvällä suostumuksella.

Läheisyyden puute ja romantiikka yhtyy!

Tuskin silloin pienet kokemukset läheisyydestä merkitsee juuri mitään, jos henkilöllä on paljon kokemuksia läheisyydestä. Tässä saattaa olla mun romanttisen ajattelun merkittävin syy, kun olen saanut rauhassa muistella elämän hyviä pieniäkin hetkiä.

Toisaalta se että osaa nähdä merkityksen minunkaltaisen miehen romanttisella ajattelulla vaatii myös kuulijalta tai lukijalta samankaltaista ajattelua, jolloin elämän pienet asiat nousevat suuriksi, vaikka rationaalisessa mielessä kyse on paljolti unelmahötöstä.

Vihdoin on äitienpäivä!

Huomasin, että en ole kirjoittanut yhtään kirjoitusta äitienpäivästä, joten kai voin yrittää kirjoittaa lopulta jotain tästäkin aiheesta lähinnä omien kokemusteni perusteella!




Oma äitini


Poikana ja vuonna 1978 syntyneenä kuopuksena olen äidistäni sitä mieltä, että riman yli päästiin, vaikka vähän se heilahteli. En jaksa enää muistella ikäviä muistoja äidistäni, vaan hakea ymmärrystä kyvyttömyydelle hänen omasta lapsuudesta 1930-luvun yksinhuoltajan lapsena.


Muistoja äidistäni

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä