Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://miikkamkorhonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog_vv Tue, 19 Feb 2013 16:50:02 +0200 fi Tuokko: Mutta jos sokea sokeaa taluttaa http://miikkamkorhonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/node/133250 <p>Uskontojen olemassaolosta ja ihmisten uskonnollisesta tai yhteisöllisyyden tarpeesta ei seuraa, että organisoituneissa uskonnoissa olisi totuutta tai niistä olisi uskovalle hyötyä. Joskus uskonnolliset organisaatiot ovat hyväksi yksilöille tai yhteisöille, toisinaan taas haitaksi.</p><p>Ekumenialla tarkoitetaan yleensä kristillisten kirkkojen yhteistyötä, mutta Suomeen rantautumista yrittävä La Sociedad del Amor de Dios laajentaa ekumenian käsittämään kaikki uskonnot. ”Kaikki uskonnot haluavat kertoa saman asian”, toteaa kirkon puuhamiehenä Suomessa vaikuttava Richard Järnefelt, jonka kanssa olen asiasta käynyt Espoon seurakuntien Esse-lehdessä keskustelua. </p><p>Katsaus kirkkohistoriaan ja uskontojen historiaan pistää miettimään, miten kirkot pyrkivät ohjaamaan ihmisten uskoa. Uskontojen jumalat näyttäytyvät olemukseltaan kovin ailahtelevaisena, muuttuvaisena.</p><p>Vuonna 1999 Augsburgissa allekirjoitettiin luterilaisten ja katolisten kesken yhteinen julistus vanhurskauttamisopista. Kaksi kristillistä kirkkokuntaa, jotka olivat pitkään väittäneet omistavansa totuuden, olivat neuvotteluissa valmiit luopumaan julistamastaan ”totuudesta”. Kuinka julistus pitäisi ymmärtää? Kun kahdesta totuudesta tuli yksi, vähenivät samalla ymmärryksen työkalut "pelastukseen" johtavalla tiellä.&nbsp;</p><p>Kiistämättä tämä ekumeeninen riemuvoitto voidaan tulkita myös siten, että kahden totuuden tilalle tuli kolmas totuus. Valitettavasti hengellisesti köyhät eivät pysy perässä kirkkojen edustajien neuvotellessa, millaiseksi he Jumalan suunnitelman kulloinkin näkevät.</p><p>Kristillinen ekumenia laventaa totuuden käsitettä. Puhutaan esimerkiksi erilaisista kristillisistä perinteistä, millä tasoitetaan tietä keskinäisille neuvotteluille kasteesta, ehtoollisesta ja hallinnollisista viroista. Näin kristillinen ekumenia (tai uskontojen välinen) näivettyy kirkkoruhtinaiden keskinäiseksi vuoropuheluksi ja kaveeraamiseksi.&nbsp;</p><p>Kuka keksii mielekkään selityksen, miksi luterilaisen arkkipiispan pitäisi tavata Rooman paavi, turkkilainen imaami tai intialainen guru? Jos jossakin uskonnollisessa yhteisössä on enemmän totuutta kuin omassa, eikö silloin tunnusta väärää uskontoa?</p><p>Kun sokea kirkko sokeaa kirkkoa taluttaa, niin molemmat lampaineen kuoppaan lankeavat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uskontojen olemassaolosta ja ihmisten uskonnollisesta tai yhteisöllisyyden tarpeesta ei seuraa, että organisoituneissa uskonnoissa olisi totuutta tai niistä olisi uskovalle hyötyä. Joskus uskonnolliset organisaatiot ovat hyväksi yksilöille tai yhteisöille, toisinaan taas haitaksi.

Ekumenialla tarkoitetaan yleensä kristillisten kirkkojen yhteistyötä, mutta Suomeen rantautumista yrittävä La Sociedad del Amor de Dios laajentaa ekumenian käsittämään kaikki uskonnot. ”Kaikki uskonnot haluavat kertoa saman asian”, toteaa kirkon puuhamiehenä Suomessa vaikuttava Richard Järnefelt, jonka kanssa olen asiasta käynyt Espoon seurakuntien Esse-lehdessä keskustelua.

Katsaus kirkkohistoriaan ja uskontojen historiaan pistää miettimään, miten kirkot pyrkivät ohjaamaan ihmisten uskoa. Uskontojen jumalat näyttäytyvät olemukseltaan kovin ailahtelevaisena, muuttuvaisena.

Vuonna 1999 Augsburgissa allekirjoitettiin luterilaisten ja katolisten kesken yhteinen julistus vanhurskauttamisopista. Kaksi kristillistä kirkkokuntaa, jotka olivat pitkään väittäneet omistavansa totuuden, olivat neuvotteluissa valmiit luopumaan julistamastaan ”totuudesta”. Kuinka julistus pitäisi ymmärtää? Kun kahdesta totuudesta tuli yksi, vähenivät samalla ymmärryksen työkalut "pelastukseen" johtavalla tiellä. 

Kiistämättä tämä ekumeeninen riemuvoitto voidaan tulkita myös siten, että kahden totuuden tilalle tuli kolmas totuus. Valitettavasti hengellisesti köyhät eivät pysy perässä kirkkojen edustajien neuvotellessa, millaiseksi he Jumalan suunnitelman kulloinkin näkevät.

Kristillinen ekumenia laventaa totuuden käsitettä. Puhutaan esimerkiksi erilaisista kristillisistä perinteistä, millä tasoitetaan tietä keskinäisille neuvotteluille kasteesta, ehtoollisesta ja hallinnollisista viroista. Näin kristillinen ekumenia (tai uskontojen välinen) näivettyy kirkkoruhtinaiden keskinäiseksi vuoropuheluksi ja kaveeraamiseksi. 

Kuka keksii mielekkään selityksen, miksi luterilaisen arkkipiispan pitäisi tavata Rooman paavi, turkkilainen imaami tai intialainen guru? Jos jossakin uskonnollisessa yhteisössä on enemmän totuutta kuin omassa, eikö silloin tunnusta väärää uskontoa?

Kun sokea kirkko sokeaa kirkkoa taluttaa, niin molemmat lampaineen kuoppaan lankeavat.

]]>
0 http://miikkamkorhonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/node/133250#comments Kulttuuri Tue, 19 Feb 2013 14:50:02 +0000 Jarmo J Tuokko http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/node/133250
Hirveimmät joululaulut http://niki-sebasti-saarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/109271-hirveimm%C3%A4t-joululaulut <p>Vaikka nyt on kesä, ajattelin ajan olevan otollinen joulusta puhumiselle, erityisesti <a href="http://www.youtube.com/watch?v=DaUHlNcY5ww&amp;feature=related">joululauluista</a>. Viime jouluna huomasin kiinnittäväni enemmän huomiota sille, mitä joululauluja<br />radiokanavat soittavat. Ne soittavat enimmäkseen hyvin pinnallisia<br />materialismin ylistyksiä, joissa hoilataan siitä miten ostettiin kuusi ja<br />saatiin rutosti taas lahjoja. Kummalista, koska jouluna, varsinkin näinä<br />synkkinä päivinä, pitäisi päinvastoin korostaa henkisyyttä ja kaveruutta. En siis puhu pelkästään virsistä, vaan biiseistä kuten <a href="http://www.youtube.com/watch?v=OfSESrxRtSE">Joulumaa</a>. </p><p>Erityiseksi jouluinhokiksi nousi viime jouluna Wham!:n <a href="http://www.youtube.com/watch?v=nrz3W0-NkNI">Last Christmas</a>. Minäpä<br />summaan tuntoni: ylisoitettua valitusta. Kuvittelehan mielessäsi tilanne. Olet<br />ajamassa kohti todella hankalaa risteystä. Tiet ovat liukkaat, mutta varsinkin<br />tässä risteyksessä renkaat sutivat kuin luistinradalla. Kaiken kukkuraksi on<br />pimeää ja lunta sataa, eli näkyvyyskin on huono, tehden risteyksen ylityksestä mahdottoman tehtävän. Voin vakuuttaa, että kun Radio Nova päättää soittaa Last Christmasin, laittaen kurjuuden jäätelöannokseen kirsikan, joulu on pilalla kenellä tahansa. Eli kiitos Radio Nova, oi mädän joulun enkeli. </p><p>Mutta onneksi tällä kertaa Internet kuuli huutoni. Löysin nimittäin Youtubesta ihanan joululaulun: M.A. Nummisen <a href="http://www.youtube.com/watch?v=g3Z7elp6mCo">Joulupukki puree ja lyö</a>. Se piristi kuin ES ala-astelaista. Laulu, joka kertoo siitä, että joulupukki pistää perheen talon raunioiksi, ei voi olla huono. Ja kun<br />yhtälöön lisäsin Leevi and the Leavingsin <a href="http://www.youtube.com/watch?v=3SHTRI8GfVA">Jouluaattona kännissä</a>,<br />niljakkaan Wham!:n kirous raukesi ja jouluni oli pelastettu. Nämä kaksi biisiä<br />antavat toisen näkökulman jouluun: se ei aina ole hauskaa. </p><p>Joillakin täällä maassamme joulut menevät päin prinkkalaa, eikä heidän oloaan paranna se, että<br />joulun riemua ylikorostetaan. Synkkien joululaulujen kautta he voivat havahtua:<br />”Jollakin muulla menee joulut huonosti, joko on viimein tajunnut tuntoni”. Me<br />muut sen sijaan tajuamme: ”Voi kurja, että noilla ei joulu maistu. Jotain tarttis<br />tehä.” Tämähän on kärjistettyä toiveajattelua, mutta aina sopii toivoa.</p><p>Ensi jouluna en Novaa kuuntele, huudatan muillekin M. A. Nummista ja laitan rahaa Pelastusarmeijan<br />joulupataan. Näin aion luoda joulumieltä.</p><p>Lässytysvapaata ja relaxoivaa joulua kaikille!</p> Vaikka nyt on kesä, ajattelin ajan olevan otollinen joulusta puhumiselle, erityisesti joululauluista. Viime jouluna huomasin kiinnittäväni enemmän huomiota sille, mitä joululauluja
radiokanavat soittavat. Ne soittavat enimmäkseen hyvin pinnallisia
materialismin ylistyksiä, joissa hoilataan siitä miten ostettiin kuusi ja
saatiin rutosti taas lahjoja. Kummalista, koska jouluna, varsinkin näinä
synkkinä päivinä, pitäisi päinvastoin korostaa henkisyyttä ja kaveruutta. En siis puhu pelkästään virsistä, vaan biiseistä kuten Joulumaa.

Erityiseksi jouluinhokiksi nousi viime jouluna Wham!:n Last Christmas. Minäpä
summaan tuntoni: ylisoitettua valitusta. Kuvittelehan mielessäsi tilanne. Olet
ajamassa kohti todella hankalaa risteystä. Tiet ovat liukkaat, mutta varsinkin
tässä risteyksessä renkaat sutivat kuin luistinradalla. Kaiken kukkuraksi on
pimeää ja lunta sataa, eli näkyvyyskin on huono, tehden risteyksen ylityksestä mahdottoman tehtävän. Voin vakuuttaa, että kun Radio Nova päättää soittaa Last Christmasin, laittaen kurjuuden jäätelöannokseen kirsikan, joulu on pilalla kenellä tahansa. Eli kiitos Radio Nova, oi mädän joulun enkeli.

Mutta onneksi tällä kertaa Internet kuuli huutoni. Löysin nimittäin Youtubesta ihanan joululaulun: M.A. Nummisen Joulupukki puree ja lyö. Se piristi kuin ES ala-astelaista. Laulu, joka kertoo siitä, että joulupukki pistää perheen talon raunioiksi, ei voi olla huono. Ja kun
yhtälöön lisäsin Leevi and the Leavingsin Jouluaattona kännissä,
niljakkaan Wham!:n kirous raukesi ja jouluni oli pelastettu. Nämä kaksi biisiä
antavat toisen näkökulman jouluun: se ei aina ole hauskaa.

Joillakin täällä maassamme joulut menevät päin prinkkalaa, eikä heidän oloaan paranna se, että
joulun riemua ylikorostetaan. Synkkien joululaulujen kautta he voivat havahtua:
”Jollakin muulla menee joulut huonosti, joko on viimein tajunnut tuntoni”. Me
muut sen sijaan tajuamme: ”Voi kurja, että noilla ei joulu maistu. Jotain tarttis
tehä.” Tämähän on kärjistettyä toiveajattelua, mutta aina sopii toivoa.

Ensi jouluna en Novaa kuuntele, huudatan muillekin M. A. Nummista ja laitan rahaa Pelastusarmeijan
joulupataan. Näin aion luoda joulumieltä.

Lässytysvapaata ja relaxoivaa joulua kaikille!

]]>
4 http://niki-sebasti-saarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/109271-hirveimm%C3%A4t-joululaulut#comments Vapaa-aika Mon, 18 Jun 2012 16:21:51 +0000 Niki-Sebasti Saarinen http://niki-sebasti-saarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/109271-hirveimmät-joululaulut