KimmoHoikkala Kultturelli ihminen?

Viimeiset sanasi kuolinvuoteella?

Sain mielestäni loistavan idean yllättävän kuoleman varalle, ja se helpottaisi huomattavasti omaisten tuskaa. Onhan meillä taloudellisia testamentteja ja elintestamentteja, mutta sanallisia testamentteja harva ihminen tiettävästi jättää yllättävän kuoleman varalta.

 

Joten mitkä sanat haluaisit nyt jättää viimeisiksi sanoiksi rakkaille ihmisille?

 

Sanoisin kuolinvuoteellani seuraavasti: "Rakkaat poikani sekä muut rakkaani! On aika jättää tai paremminkin tallentaa hyvästini, jos satun jostain syystä menehtymään yllättävällä tavalla. Anna surun tulla äläkä peittele sitä ja salli itsellesi hyvä elämä toivoa menettämättä muistoani vaalien, sillä olet minulle niin rakas ja tärkeä! Olen valmis kohtaamaan kaiken mitä eteen tulee, kunhan voin luottaa että pärjäät jälkeeni elämässäsi hyvin matkalla kohti luopumistasi omasta elämästäsi."

 

Väärinkäsitysten välttämäksi totean vielä, että haluan kovasti elää pitkän ja hyvän elämän. 

 

Kommentoijille sanottava, että lue tämä avaus tarkkaan ja jos et sitä ymmärrä, niin älä kommentoi!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (44 kommenttia)

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Tämmöisistä viimeisistä teoista ja sanoista on useamman kerran ollut tänä syksynä puhe lähipiirissä, kun enoni poistui tästä maailmasta.

Olen joskus jo kirjoitellut millaiset hautajaiset ja millaisen kiven haluan (ei ostokukkia vaan kesällä luonnonkukkia tai syksyllä värikkäitä puitten oksia tai talvella risuja tai katajan tms. oksia) (..ja hautakivi luonnon kivi jossa yksi hiottu tila tekstille ja nimi Jokerman fontilla) (tähän varulta nyt jos kuolenkin kohta).

Viimeiset sanani olisivat yksi tietty sähköpostiosoite mihin pitää ilmoittaa että olen tiltannut, salaisten blogieni osoitteet ja salasanoja paikkoihin mistä löytyy tuhannet keskenjääneet kirjoitelmani. Sitten kun nuo olisi toimitettu ja en ihan vielä olisikaan tiltannut niin haluaisin sanoa että "ette te minusta eroon pääse" sillä jäähän jälkeeni ajatuksiani sinne tänne, maalauksia ja piirroksia ja kenties muistoja minusta - kuka sitten muistaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sirkku "Olen joskus jo kirjoitellut millaiset hautajaiset ja millaisen kiven haluan (ei ostokukkia vaan kesällä luonnonkukkia tai syksyllä värikkäitä puitten oksia tai talvella risuja tai katajan tms. oksia)"

- - - Just, noin te taiteilijat olette kaikki samasta puusta veistettyjä ihmisiä!

Tätini hautajaisissa kauan sitten oli myöskin läsnä Rut Bryk miehensä kanssa ja muistan vieläkin elävästi heidän viemänsä muistokimpun, joka koostui aamulla kerätyistä luonnonkukista ja heinistä. Se oli koko hautajaisten kaunein ja sydäntä liikuttavin kukkakimppu. Kaikki suuret ja liiankin runsaat kukka-asetelmat vaikuttivat vain yksinomaan tyhmiltä ja liian suureellisilta.

Muistan kuinka seuraavissa toisen sukuhaaran hautajaisissa tein saman, ja keräsin itse kauniin kesäisen kimpun. Jälkeenpäin sain siitä kuulla ikävää noottia... Niinpä, te taiteilijat saatte tehdä enemmän poikkeuksia "sääntöihin" kuin me muut...se on, jos mikä huutava vääryys:)

Itse en varsinaiseen aiheeseen liittyen en ole viimeistä sanaa miettinyt, mutta olen kirjoittanut kaikkein läheisimmille ja ystävilleni kirjeen, jonka kopion he kaikki saavat kuoltuani. Siinä ilmoitan myöskin, ettei hautajaisia tule, mutta yhteisiä ihania ja mukavia muistoja voivat minusta ilman niitä pömpöösejä tilaisuuksia ajatella:)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei ole tärkeää miten kuolee tai mitä sanoo, tärkeintä on, että ymmärtää lähteä.

Joka päivä pitää olla henkisesti valmis lähtöön, eli mitään ei voi jäädä sanomatta, jos kaikki henkilösuhteet ovat kunnossa. Eli aivan hyvin voisi sanoa, että vanha lähtee surutta.

Polttohautaus mieluiten ja tuhkat saa laittaa aivan mihin huvittaa, vaikka päärynäpuun tai hopeavaahteran juurelle.

Kun mutsin kuoli hänellä oli toivomus, että tuhkat levitellään suomalaiseen koivumetsään ja sitten joku älypää ehdotti, että istutetaan hänelle tammi. Noin vähän sitä viimeistä toivomusta usein totellaan, eli turhaa mitään toivoa, ei kuolleella ole enää osaa eikä arpaa tässä maailmassa.

Minä en tarvitse muistokiveä, en toteemia, en puuta, en mitään. Haluan kuolla vain ja olla pois.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Näin on; onneksi jokainen meistä ymmärtää lähteä...

Minulle sopisi polttohautauksen sijasta mainiosti kompostointi, mutta siihen menee vielä piiitkään ennen kun se on hyväksytty. Tässä kohtuullisen onnistunut blogini eri hautausmenetelmistä (menneitä, nykyisiä ja tulevia):

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193811-arkk...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Anoppini lähtö oli kevyt henkäys. Hän ikäänkuin liukui hiljaa pois ja lakkasi kevyen henkäyksen jälkeen hengittämästä. Rauhallinen,pehmeä siirtymä. Kaunista. Sellaisenko saisi.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kukaan ei kommentoinut itse ideaa, joka oli viimeiset sanat yllättävän kuolemasi varalle.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Idea on hyvä hänelle jolta jää usein sanomatta läheisilleen sen mitä ajattelee.

Sellainen ihminen joka puhuu suoraan ja sumeilematta ei tarvitse muistikorttia takataskussaan pitää, koska jokainen hänen lähimmäinen tietää, että asiat ovat jees.

Siksi onkin tärkeää kertoa se muistovärssy joka ikinen päivä. Eli minä rakastan ja välitän sinusta ja toivon sinulle kaikkea hyvää nyt ja tulevaisuudessa. Tietysti eri muunnoksilla, että kuulija ei tympiinny ja sano, että sinulle on jäänyt levy päälle.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sellaisina päivinä kun suhteessa vallitsee ilmiriita ja toinen osapuoli huutaa naama vääränä toiselle kiroten tämän alimpaan helvettiin, saattaa kuitenkin vaikuttaa enemmänkin ironiselta naljailulta tuo ehdotuksesi. Tilanteeseen sopivien muunnosten keksiminen vaatii todella luovaa kykyä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #15

Rakkaudesta se hevonenkin potkii. Sinänsä huuto on aika lyhyt aika hetkessä, jos se on pidempi erä niin silloin ei muistosanoja todellakaan tarvita hänelle antaa, hän ei kuulu enää kaveripiiriisi. Erotkaa ystävinä ja silloin olet taas sujut ja voi kuolla rauhassa.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Ari, ei tuo pidä paikkaansa mitä kirjoitat. Tiedän surun aiheuttaman tuskan ihan liian hyvin, joten en sinuna tulisi minua neuvomaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #25

Kimmo " Tiedän surun aiheuttaman tuskan ihan liian hyvin..."

Olemme Kimmo kaikki jo siinä iässä, että surun ja tuskan tiedämme varsin hyvin, kun läheinen joutuu lähtemään. On täysin eri asia puhua omasta lähdöstään, siitä voi jo vähän huumoriakin heittää...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #25

OK, en minä ketään neuvo, kunhan hölisen omiani. Mutta oikeasti jos on suru puserossa ei ole silloin hyvä hetki kuolla, vasta sitten kun suru poistuu voi elää ja kuolla kuten tahtoo.

Suruun ei kannata jäädä kieriskelemään, eli ei pidä antaa surun rakentaa pesää omaan päähän.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #34

Toihan on Ari tosi hyvä neuvo esimerkiksi alakouluikäiselle pojalle!

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Vaikka kenties olikin aiempi kommenttini asian vierestä, sen tykkäyksistä päätellen itsemurha on aikamoinen tabu.

Teknisesti ottaen viimeisten sanojen valmistelu (yllättävän) kuoleman varalta ei ole ongelmallista, mutta harvapa noin asiansa valmistelee (viimeisiä tahtoja olen paperille laittanut). Kuulunee ihmisluontoon.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kylläpä vastasin, viestissä 8: "Uugh, nyt sattuu..." (vastauksena viestiin 13)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Minä taisin mainita, etten ole asiaa miettinyt, mutta jos pystyisin jotain ylipäätään siinä vaiheessa puhumaan läheisilleni, niin sanoisin kiitos ja näkemiin, atomihiukkasina tavataan jos hyvin käy... Lukekaa myös kirjeeni, se on tärkeimpien paperieni laatikossa punaisessa muovikansiossa.

Tässä samalla haluan toivottaa teille kaikille myös; Hyvää ja iloista isänpäivää!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Harvaltapa taitaa onnistua tilinpäätös-tyyppinen lähtö dramaattisine viimeisine sanoineen. Usein kuolema tulee tajuttomuuden jatkeeksi tai unen aikana... no, viimemainitussa tapauksessa sanat ovat saattaneet olla "hyvää yötä".

Kun Eeva-äitini marraskuussa 1997 käveli kilometrin matkan kampaamosta kotiin ja kaatui hengettömänä lumiselle pihamaalle, oli hän hyvinkin voinut sanoa kampaajalleen "näkemiin". Jos vastaan tuolla taipaleella sattui tulemaan tuttu, on viime tervehdyksen täytynyt olla "päivää".

Silloin tällöin tuhoutuu laiva tai lentokone äkillisesti, mukanaan jopa satoja kaikenikäisiä ihmisiä. Luulen, että niissä tapauksissa viimeinen hätähuuto ei useinkaan muodosta selviä sanoja.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Oh my God! Voisi olla hyvä sanonta sermin toisella puolella.

Niitä kuuluisisa viimeisiä sanojahan on satoja:

Kuka perrr rasvasi lianin ym.

Jeesus jutteli ristillä kuutisen tuntia ja sitten päätyi sanoihin, "Se on täytetty"!

Jos pystyy sanomaan noin, eli on tehnyt kaikki voitavansa eläissään on selvinnyt voittajana.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Et ymmärtänyt avaustani. Avauksen ajatus perustui sanoihin, jotka haluat jättää jälkeesi yllättävän kuoleman varalle ja minä tein sen tässä tummalla painetulla sitaateissa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kimmo, jos/kun kuolema on yllättävä niin silloin minun mainitsemani viimeiset sanat (viesti 8) taitaavat olla niitä todennäköisimpiä. Silloin ei ole enää tyylittelyn aikaa; hyvä, mikäli edes jotain ehtii mongertaa...

Kiinnostava avaus, muuten.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #26

Miten vaikeeta sinulle on luetun ymmärtäminen. Tämä on ensimmäinen ja viimeinen varoitus.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #27

??...mistä ja miksi varoitat Kimmo?

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #29

Bannista tietenkin blogiini, en kaipaa tietynlaisia ihmisiä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #30

Tekisi mieleni sanoa sinulle Kimmo nyt näin sinua vanhempana ihmisenä, että suljit yhden oven varsin ikävästi hyvältä ja kiinnostavalta ihmiseltä, jonka blogitkin ovat jo pitkään tuottaneet meille monille usarilaisille iloa.

Itse en ymmärtänyt edes miksi? Vai onko mustan huumorin viljeleminen nyt täällä blogissasi ihan väärä paikka. Minunkin pitää sitten pyytää anteeksi sinulta. Ei ollut tarkoitus mitenkään loukata ketään, eikä mitään.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #32

Olkoot kuka vaan, mutta kyllä laadukas keskustelija osaa vaieta, jos ei osaa pysyä alkuperäisessä avauksen aiheessa. Keskustelu alkoi mennä päin persettä Ilmarin ekan kommentin (jonka olen poistanut) johdosta, joten huilikoot nyt vielä tämän sunnuntain minun blogieni kommentoijana. Tervetuloa ensi viikolla yrittämään laadukkaampien kommentien kera! :)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #37

Kylläpä sinä nyt meille stressiä annat, kun jokainen joutuu sormet tutisten pähkäilemään ovatko hänen kirjoittamansa kommentit riittävän laadukkaita oikeuttamaan keskustelun jatkamisen palstoillasi. Siinähän menee jo yöunet.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

"Ota nyt helvetissä jalkasi pois sen happiletkun päältä"

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Heh, todellisuus taitaa olla tarua ihmeellisempi. Itse taidan kyllä perinteitä meidän suvussa noudattaa ja kuolen aivoverenvuotoon äkkiä ja varoittamatta, joka minusta on toisaalta harmillista. Jäävät nämä herkät viimeiset kaksi sanaa ääneen sanomatta..."punaisessa muovikansiossa"

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Minä varmaan huokaisisin, että " tässäkö tämä oli".
Mieheni viimeiset sanat jotka hän minulle sanoi "muista antaa syntymäpäivä raha" Poika täytti 16 edellisenä päivänä, kun isä kuoli. Kuolin vuoteellaan hän ei enää voinut sanoa mitään.

Ihan hyvä idea Kimmo. Ehkä olisi lohduttanut aikoinaan tällainen viesti.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Niin, se oli syöpä kipuineen. Emme ajatelleet eutanasiaa. Hän halusi olla kassamme niin kauan, kuin elämä antoi siihen mahdollisuuden.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kiitos Elle! Jotenkin meni keskustelu alkuperäisenä siihen, että mitä henkilöt ovat murjaisseet viimeisinä sanoina, kun avauksen idea oli paljon jalostuneempaa ajattelua. Päätin sitten poistaa näitä offtopic kommentteja ja tästä alkuperäisestä ideastani käyn kyllä mielelläni keskustelua. :)

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Yleisesti sanottava, että jos avaukseni on hyvä, niin siitä voi tykätäkin eikä vain kirjoittaa epäkunnioittavasti minua kohtaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Näköjään siellä on ainakin yksi tykkääjä, joka suhtautuu kunnioittavasti.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Mutta Ilmarin kommentit olivat ikäviä minulle. :)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #42

Otan osaa kokemasi vääryyden johdosta,

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #43

Kiitos, jos sinun sanaasi voi luottaa ettet veistele ironiaa kustannuksellani?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #44

Ei laadukkaisiin kirjoituksiin tai kommentteihin edes jää tilaa ironialle.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #45

Noh, itse voin sanoa olevani ajoittain varsin sarkastinen tyyppi! :)

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren Vastaus kommenttiin #46

Voi kiitos kun esimerkilläsi valaiset meitä muita joille on jäänyt laatukeskustelun kriteeriattribuutit ja käytänteet vieraiksi. Mutta kaikilla ei voikaan olla yhtä hienoa henkistä testamenttia annettavaksi jälkipolville.

Ik schiet beter!

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Yleisesti sanottava, että jos avaukseni on hyvä, niin siitä voi tykätäkin eikä vain kirjoittaa epäkunnioittavasti minua kohtaan."

En nyt tahtoisi mitenkään snobbailla teille, Herra Watson, mutta aika harvoin ihminen joka kirjoittaa epäkunnioittavasti toista kohtaan tekee tätä siksi että avaus olisi hänestä hyvä.

Je vois de la lumière noire.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

No shit, kirjoitan asiaa ja kateelliset panettelevat ja härnäävät minua! :)

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren Vastaus kommenttiin #49

Ymmärrän teitä hyvin. Olenhan itsekin väärinymmärretty nero! Nero, jonka arvo tunnistetaan vasta kuoleman jälkeen jos silloinkaan!

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #50

Olen ihan oikea nero. Ei näet tyypillinen suomalainen varhaiseläkeläinen mielenterveyssyistä saa tuhansia seuraajia Twitteriin. :)

Tämän blogin suosituimmat