KimmoHoikkala Kultturelli ihminen?

Yksinäisyydestä ystävyyteen

Muistan lukeneeni joskus jonkun kirjoituksen. jossa oli mainittu käsite 'yksin ihmisten keskellä'. Yksinäisyys voi olla silti todellista, vaikka ympärillä pyörii koko ajan lukuisia ihmisiä.

Yksinäisyys on nähdäkseni kokemuksellinen asia, josta ei pääse pois ennen kuin ymmärtää yksinäisyyden kokemisen oman elämän kannalta sen hyväksyen osana elämän realismia. Onko yksinäisyys sitten jotain tavoittamatonta kaipuuta vai kokemus siitä ettei kukaan kumminkaan välitä aidosti?

Sanotaan kyllä niinkin että ihminen on lopulta aina yksin. Nyt kun ajattelen tätä asiaa, niin minusta tuntuu, että ihminen ei ole yksin, vaan ihminen on osa ympärillä olevien ihmisten joukkoa joko tietoisena tai tiedostamattaan.

On sanottu, että ystävät ovat kuin tähtiä, joita et aina näe, mutta he ovat silti aina läsnä. Tämä näkymätön läsnäolo on mielestäni todella hienosti sanottu ystävyyden määritelmä. Jospa jokainen suomalainen voisi jonain päivänä kokea, että hän on läsnä, vaikka en häntä joka vuosi kohtaa.

Yksinäisyys on todellakin kokemuksellinen eikä välttämättä niinkään konkreettisen näkemyksellinen asia.

 

Muualla netissä:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/27/yksinaisyys-havettaa-vanhempia-s...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Yksinäisyys on myös ihan todellista yksin oloa joka ei tunnu mukavalta.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Itse ajattelen, että kyseessä on paljon asennoitumiskysymys.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset