*

KimmoHoikkala Kultturelli ihminen?

Kirjoitin tänään kirjan!

  • En kekannut parempaakaan kansikuvaa! :)
    En kekannut parempaakaan kansikuvaa! :)

Kirjoitin kirjan tänään ja tässä sen alkusanat! Koko kirjani on luettavissa Google kirjat -sivustolla ihan ilmaiseksi!

https://books.google.fi/books/about?id=qnEyDwAAQBAJ&redir_esc=y

Tunteet ovat osa elämää!


Sisällysluettelo


1. Avaussanat
2. Mitä tunteet ovat?
3. Tunnemuistot
4. Tunnereaktiot
5. Käyttäytyminen tunnetiloissa
6. Estyneisyys, ujous
7. Avoimuus, rohkeus
8. Lopulta tärkeintä on tuntea rakkautta!


Avaussanat


Hyvä lukija!


Minulla sattui tylsä hetki päivääni ja mietin hetken mitä
voisin tehdä. Sitten ajattelin, että kirjoitanpa kirjan ja striiman
koko prosessin. Ensiksi en tiennyt oikein edes aihetta
kirjalleni, mutta sitten koin ahaa-elämyksen, että kirjoitanpa
omien kokemusteni ja näkemysteni perusteella kirjan
tunteista.


Ehkä hieman hulluksi ideani tekee juuri koko
kirjoitusprosessin striimaus. Ajattelin näin selventää videoni
katselijoille kirjoitusprosessiani ihan senkin takia, että
mahdollisesti myös joku muu saisi idean kirjoittaa jotain
omanlaista juttuaan. Onhan tässä kirjoitusprosessissani
tietenkin myös humoristinen näkökulma.
Sain tällaisen idean, että striimaisin koko käsikirjoituksen
kirjoittamisen suorana lähetyksenä, kun mietin jotain vähän
räväkämpää viestintämuotoa ja sitten päädyin tähän
ratkaisuun. Onhan tämä myös oman osaamiseni testaus,
vaikka en koko kirjaa saisikaan aikaan yhdessä
videostriimissä. Lähtökohtana on kuitenkin ihan hyvä tilanne
kirjalleni, kun ajattelen, että minulla on jo valmiita pohdintoja
aihepiiriin liittyen.


Tässä kirjassa hyödynnän tosiaan elämänkokemustani ja
aikaisempia kirjoituksiani. Ajattelen, että tällainen kirja saa
ihmiset ajattelemaan asioita omassa elämässä, koska
yhtymäkohtia kirjassani saattaa hyvinkin löytää itse kukin.
Avaan kirjani pohtimalla tunteiden olemassaoloa ja
merkitystä elämän kannalta. Miksi muistamme joitakin
asioita paremmin kuin toisia ajattelulle omistan myös
kokonaisen kappaleen kirjassani. Tunnereaktiot ovat
mielenkiintoisia, jos niitä ajattelee kuvitteellisesti
tunteettomana robottina. Siksi ajattelen että tunnereaktiosta
saa helposti muodostettua neljännen kappaleen kirjaani.
Miten käyttäydymme tunteiden hallitessa ajattelua ja miten
tunteet saa asettumaan ajatuksissa kysymyksiä pohdin
kirjani viidennessä kappaleessa. Ujous ei ole aina huono
asia, vaan se voi kertoa nähdäkseni suuresta
tunteikkuudesta, joka kyllä ajan kanssa tulee esiin. Pohdin
kirjan kuudennessa kappaleessa ujoutta ja estyneisyyttä,
joka voi olla joskus johtua suhteettomista pelkotiloista ja
muusta epävarmuudesta suhteessa sosiaaliseen
ympäristöön.


Onko rohkeus avoimuutta vai tyhmyyttä? Mietin rohkeuden
tunteen olemusta ja pelkotilojen voittamista seitsemännessä
kappaleessa. Lopetan kirjani tunteista jaloimpaan eli
rakkaudelliseen tunteeseen, jota pohdin elämän
jatkuvuuden ja toiveikkuuden perustana!


Kirjoittajana olen 39-vuotias mies Oulusta. Olen kokenut
avioeron ja minulla on kaksi poikaa, joista vanhempi on
peruskoulun ensimmäisellä luokalla ja nuorempi on
esikoulussa. Olen hieman ironisesti todennut usein, että
ensimmäinen seurustelusuhteeni päättyi avioeroon. Olen
ollut lapsena hyvin ujo ja ehkä jopa estynyt, vaikka en
kokenut olleeni niinkään yksinäinen lapsi. Nuorena olin
edelleen jonkin verran ujo ennemmin kuin estynyt, eikä
itseluottamukseni ollut kummoinen. Tytöt ovat merkinneet
minulle aina paljon, mutta en ole sitä aina kyennyt
ymmärrettävästi tuomaan esille kyseisille tytöille tai naisille.
Olen ajatellut, että moni nainen on tiennyt minun olleen
jotenkin kiinnostunut heistä, joten en minä aliarvioi
sanatonta viestintää, vaikka se jättää myös hyvin paljon
tulkinnanvaraan asioita. Surusta minulla on kokemusta
lähinn isäni kuoleman takia, kun olin 11-vuotias vuonna
1989 joulun alla, jolloin isäni kuoli pitkällisen sairauden ja
siitä johtuneiden tekijöiden vuoksi. Haaveilin nuoruudessani
jossain määrin neurologian työtehtävistä, koska isäni oli
kuollut Parkinsonin tautiin ja pidin sitä sairautena hyvin
paskamaisena.


En ole ikinä ollut aivan vihan vallassa, että mitään kovin
pahaa olisi päässyt sattumaan edes itselleni. Olenko
vihannut vai hävennyt itseäni, kun sairastuin psykoottiseen
masennukseen vuonna 2003 noin vuoden jatkuneiden
melko selvien ennakko-oireiden jälkeen. Olen kokenut, että
olen ollut rakastettu, kunhan en ole vain ollut vaikeasti
masentuneena.


Se on tärkeää, että huomaa muiden ihmisten välittävän
itsestään aidosti, koska muuten voi ajatella elämään melko
merkityksettömänä aikana. Mieltäni on viime vuosina
lämmittänyt erityisesti nuoremman poikani päiväkodissa
neljän vanhana isänpäiväkorttiin kertoma asia, että isä on
rakas! Toki vanhempi poikani on myös minulle yhtä tärkeä
ja vanhemmuudessa ajattelen, että aina se lapsi joka
tarvitsee enemmän apua saa ollakin tavallaan etusijalla,
vaikka minun isyyttäni tämä asia ei välttämättä niinkään
koske.


Nyt aloitan luottavaisesti kokoamaan käsikirjoitustani
kasaan ja tavoitteena on saada valmista vielä tämän päivän
aikana!


Kimmo Hoikkala,
Oulussa 15.8.2017 kello 15:15

 

Olen myös videoinut kirjoitusprosessini YouTube-kanavalleni striimauksena!

https://

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Onnea vaan kirjasi johdosta ja nyt tiedät miten saat jatkossakin aikasi kulumaan.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kiitos vaan. Kyllä kirjan kirjoittamista voi kuka tahansa päivässä yrittää ja se voi olla aika rankkaa jos tavaksi ottaa.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Kyllä kuka tahansa kirjan päivässä kirjoittaa. Itse olen kahdenkymmenen vuoden aikana kirjoittanut kaksi kirjaa... melkein. Toinen on vielä hieman kesken.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Eutanasiasta sen verran, että vaikka kipulääkitys olisikin verratonta, niin ihmisenä voi olla muitakin aiheita tahtoa kuolla kuin kipu. Esimerkkinä oma mummoni, joka ei halunnut elää sataa vuotta täyteen. Ei halunnut että häntä juhlittaisiin merkkipaalun johdosta, kun tavallisena arkena koki olevansa unohdettu. Ristiriita syntymäpäivän ja arkipäivän välillä oli hänen mielestä liian iso. Ei siis kipu ole ainoa syy eutanasiaan, on myös tuska ja ikävä. Jokaisella on omat syynsä, joku tuntee itsensä tarpeeksi eläneeksi joku toinen taas ikävystyy. Yhteistä kaikille on, että haluavat jo pois, kun tulevat tiettyyn kyllästymispisteeseen ja tietävät, että elämässä ei todellakaan ole heille enään mitään tulevaisuutta. Tämä siis vain siitä, että kipu ei ole mikään syy silloin, jos kivun hoito on reilassa. Miksi silti moni haluaa eutanasian?

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

No tämä on yksi mielipideasia. Itse tiedän oman mielipiteeni.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Niin tietenkin, minäkin sanoin vain sen minkä tiedän, se ei ole edes minun mielipiteeni. En ole niin perillä tuosta asiasta, että voisin muodostaa oman mileipiteen, vielä.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #5

Tiedän oman mielipiteeni siis oman elämäni kanssa. Muiden elämästä en ota vastuuta, enkä voi tuomita itsemurhia.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Voitte käydä katsoon mun jälkitunnelmat tämän kirjasen valmistumista seuraavana iltana 16.8.2017:

https://www.youtube.com/watch?v=lI_0RfIWUbs

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset