KimmoHoikkala Kultturelli ihminen?

Roihuava nuotio ja hiipuva hiillos

  • Roihu! :)
    Roihu! :)

Mitä ajattelen ikääntymisestäni? Olen tällä vuosikymmenellä ymmärtänyt, että ihmisen elämä on parhaimmillaan kuin hyvin puhtaasti palava nuotio. Nuotiossa pitää olla hyvät puut ja se syttyy hitaasti, palaen suurella liekillä, hiipuen vähitellen hiillokseksi ja lopulta tuhkaksi. Nyt ajatellen olen saanut vielä syvyyttä tähän muutama vuosi keksimääni nuotio-metaforaan. Haaveeni on, että tunnen joskus hiilloksena hehkuessa palaneeni hyvin voimallisesti. En tiedä olenko jo hiipuva liekki vai vieläkö liekkien korkeus nousee, vaikka sillä ei suurta merkitystä minulle ole, koska lopulta ihmiselo saavuttaa maksiminsa, jonka jälkeen alkaa toivon mukaan hidas hiipuminen.

Onkohan keski-ikäistymisen merkki, kun huomaa ajattelun painottuvan paljon muisteluihin, vaikka edelleen jotain uusiakin ajatuksia ilmenee. Ja muuttaahan oma menneisyyskin merkitystä ikääntymisen myötä. Ajattelin nuorena hyvin ehdottomasti etenkin ihmissuhteista, koska en uskonut niiden enää palaavan elämääni, jos ne ovat kerran vioittuneet tai jääneet syvemmässä merkityksessä kokonaan saavuttamatta. Nyt ajattelen tästä toisin, sillä voi olla etenkin sosiaalisen median myötä mahdollista löytää vanhoja tuttuja ja ystävystyä uudestaan. Voi käydä myös niin, että toinen osapuoli näkee entisen tutun jotenkin eri lailla ja siitä voisi alkaa muodostua luja ystävyyssuhde.

Ikääntyminen ei ole minulle mikään rasite tai epämukava asia, koska ajattelen minulla olevan todella hyvä elämäkertamuisti, jonka ansiosta voin palata aina siihen aikakauteen elämässäni johon haluan palata. Yleensä muistelen kaikkia kivoja asioita esimerkiksi nuoruudessani 15-25 vuoden välillä. Miettiessäni nuoruuttani ajattelen nyt 39-vuotiaana, että olin minä hyvin lyhytnäköinen nuorena ja vasta viime vuosina olen ymmärtänyt elämän olevan oikeasti mahdollisuus monissa asioissa sosiaalisessakin mielessä jos ei anna periksi. Muisteluitani hallitsee elämäni myönteiset tapahtumat, jonka ansiosta en ole päässyt jumiutumaan katkeruuden suohon, vaikka sielläkin on tullut tarvottua.

Ikääntyneenä tajuaa elämän mahdollisuuden selvemmin, eikä sitä kovin helpolla varmaan ala kiistää ellei ala kärsiä vaikeista mielenterveydellisistä häiriöistä. Elämän ei todellakaan tarvitse olla niin vakava ajanjakso, vaan elämä voisi olla yhtä hyvin rento ja itsen kautta muihin haetun ymmärryksen mahdollistaja. Toki elämän tekee vaikeaksi etenkin Suomessa, jos on tullut tehtyä sellaisia asioita, joista kaikki moralisijoijat pääsevät aina piikitteleen. Toisaalta edes pahat teot eivät estä ihmistä vahvistamasta itseään niin lujaksi, ettei ole tarve hakea sosiaalista hyväksyntää mistään, vaikka käyttäytymistapojen muutos on varmasti aina paikallaan. Eihän mikään voi ärsyttää suomalaista enempää kuin entinen paha suomalainen, joka osoittaa pahoista teoistaan huolimatta toisen olevan moraalisesti kyseisellä hetkellä paljon huonompi kansalainen. Toki vielä ärsyttävämpi suomalainen voisi olla syyttä syytetty suomalainen, joka tekee joka päivä itsestään marttyyrin. (viite: Dingo - Levoton tuhkimo)

Elämässä on kaikilla harjoitteluaika ja aina on mahdollisuus muuttaa itseään, vaikka sosiaalinen paine olisi muuttumista vastaan. Olemalla oma itsensä mahdollisimman autenttisesti jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa ja myös itsensä seurassa saavuttanee parhaimman itseluottamuksen tason, vaikka se ei ole välttämättömyys, mutta tekee se elämästä paljon helpomman kun kokee toimivansa aina oikein. Emme voi koskaan tajuta ilman kolmannen osapuolen tai tekoälyratkaisun apua tilanteita heti kuten ne ovat. Voimme tajuta usein vasta jälkeenpäin esimerkiksi nuoruudessamme olleet potentiaaliset elämänkumppanit. 'Etsikkoaika on aina' voisi tavallaan olla oikea elämänasenne, mutta entä jos jokin parinmuodostus jää tarkoituksella tapahtumatta, koska niin ei ole tarkoitettu? Tunteelliselle henkilölle vanhat tunnekokemukset voivat jättää paljon suurta tuskaa mutta myös hyviä ja kauniita muistoja, kuten esimerkiksi joku voi tuntea eläneensä jonkun tietyn lyhyen hetken elämästä äärimmillään roihuten.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Ihan mielenkiintoista ikääntymisen pohdiskelua Kimmo.

Ettäkö vois niinku valmistautua ikääntymiseen ei paha jos kiireiltään ehtii.

Kerronpa sulle yhdenlaisen faktan ikääntymisestä.

Vanhuus ei ole hauskaa, mutta vanhanakin voi pitää hauskaa.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Ei tuo mikään fakta ole. On erilaisia vanhuksia, vaikka moni pitää vanhuutta ja kurjuutta samana asiana. Itselläni on haave että annan kaikkeni tyhjäksi, jonka jälkeen voin tyytyväisenä mahdollisimman vanhana kuolla jos ei tule mitään vaikeita sairaustiloja.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Enpä tarkoittanut tyytymättömyyttä ja kurjuutta on vain realiteetit, että vanhuus tuo mukanaan monia asioita, jotka eivät ole ihan kivoja, mutta niin ku sanoin ei se silti estä "hauskaa" pitämästä.

Olet aivan oikeassa ihmisen asennoituminen olosuhteisiinsa on ratkaiseva niin vanhana kuin nuorempanakin.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #3

Aikansa kutakin ja mennyt on ollutta filosofia kiehtoo minua hyvin paljon, kun yritän elää tässä hetkessä ainoastaan pienin strategisin ajatuksin.

Tämän blogin suosituimmat