*

KimmoHoikkala Kultturelli ihminen?

Ystävänpäivänä vuonna 2004!

  • Ystävänpäivänä vuonna 2004!
  • Karttakuvaus tapahtumista!
    Karttakuvaus tapahtumista!
  • Ystävänpäivänä vuonna 2004!
  • Ystävänpäivänä vuonna 2004!
  • Lopulta rakkaus kuitenkin aitona aina uskoo ihmiseen ja myös itseensä!
    Lopulta rakkaus kuitenkin aitona aina uskoo ihmiseen ja myös itseensä!

14.2.2004 selkkari kävelystäni junaradalla Tampereella! (kirjoitettu maanantai 22. tammikuuta 2018)

Kävelin illalla noin kello 21 aikaan junaradalla kauppareissun jälkeen noin kaksi kilometriä, josta kävelin noin 1,6 km poliisin taluttamana kohti tietä. Vastaan tuli vasenta raidetta kulkusuunnassa Tampere-Jyväskylä tavarajuna, jonka kuljettaja ilmeisesti soitti hätäkeskukseen. Poliisi tuli nopeasti paikalle. 

Aluksi näin jonkun lampun heiluvan kaukana ja sitten vasta läheltä näin että hän oli nuorehko miespoliisi. Sitten poliisi sanoi, että junaliikenne on topissa ja nyt töppöstä töppösen eteen. Olin tavallaan kai hieman yllättynyt itsemurha-ajatuksissa, että pitikö minun sittenkin pelastua. Marssimme melko nopeasti tähtitaivaan alla poliisiautolle ja siellä oli vastassa tosi viehättävä nuorehko naispoliisi, joka ei puhunut minulle mitään ja sitten siellä oli jo poliisin kenttäjohtajan auto, jolla minut vietiin Sorille poliisivankilaan seuraavaksi yöksi. 

Muistan, että moni poliisi oli läsnä, kun minua lähdettiin viemään Hatanpään terveysasemalle Ford Mondeolla ja saattajani sanoi, että enkö miettinyt ollenkaan heitä, kun poliisit olisivat joutuneet keräämään ruumiinkappaleeni ratapenkalta, jos olisin jäänyt noin 140 km/h kulkevan matkustajajunan alle. Kävin nimittäin jälkeenpäin kerran Jyväskylässä ihan piruuttani katsomassa nopeusnäyttöä, että miten lujaa pendolino Kaukajärven kohdalla kulkee. Poliisivankilassa löin päätäni useamman kerran kirjaimellisesti seinään vaikka aamulla söin vielä aamupuuron ennen Hatanpään terveysasemalle lähtöä. 

Hatanpäällä sain mehua ja olin eristyshuoneessa siellä. Ambulanssilla minut vietiin sitten Pitkäniemen sairaalaan Nokialle, jossa minut todettiin avoimen psykoottiseksi potilaaksi. Luulin Pitkäniemessä, että minut yritettiin tappaa myrkkylääkkeillä jotka kuitenkin nappasin nopeasti kurkkuun, mutta henki ei silti lähtenyt. Eräs kokenut mieshoitaja sanoi Pitkäniemen sairaalan kuntosalilla, että hän ei ollut ikinä ennen nähnyt niin masentunutta miestä kuin minä olin ollut sairaalaan tullessa. Oloni muuttui lopulta Pitkäniemessä turvalliseksi ja pääsin kotiin noin 1,5 kuukauden hoitojakson jälkeen. Jouduin kyllä Pitkäniemen sairaalaan vielä kahdesti samana vuonna, koska minulla oli oikeasti epäsopiva sivuvaikutuksia (akatisia eli levottomat jalat ja prolaktiinihormoonitason kohoaminen) aiheuttava antipsykoottinen lääkitys. 

Paras kokemus oli muuten helvetillisenä vuotena 2004 juuri hämmentyneen oloinen naispoliisi radan varressa, jota mun olisi mieli tehnyt halata ja innostukseni saattoi jopa näkyä siinä tilanteessa, vaikka nopeasti minut saatettiin mustamaijan takatilaan. Nyt mietin vieläkin, että mitä tälle naispoliisille kuuluu, vaikka ei se tietty mulle mitenkään kuulu. Terveisiä vaan kaikille mainituille! 

PS. Tunne-elämän vaikeudet ovat olleet nähdäkseni keskeinen syy, jonka takia olen sairastunut vaikeasti mielenterveydellisesti ja siihen liittyy myös rakkauden kaipuu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset