KimmoHoikkala Kultturelli ihminen?

Ylpeänä isänä - ajatuksia vanhemmuudesta!

  • Kauppakeskus Valkea 7.3.2018.
    Kauppakeskus Valkea 7.3.2018.
  • Rotuaarin aukiolla vanhemman poikani kanssa 2.1.2018!
    Rotuaarin aukiolla vanhemman poikani kanssa 2.1.2018!
  • Tampere 26.8.2013!
    Tampere 26.8.2013!
  • Tampere 24.8.2013!
    Tampere 24.8.2013!
  • Tampere 24.8.2013!
    Tampere 24.8.2013!

Jospa tässä voitaisiin käydä vähän keskustelua vanhemmuudesta ja etenkin isyydestä? Itse koen 8-vuotiaan ja kohta 7-vuotiaan poikien isänä, että ruuhkavuodet ovat jatkuneet hieman helpottaen vuosien kuluessa.

Muistelen, että ensimmäisen pojan vauvavuosi oli melko helppoa olemista isänä, etenkin kun lapsi oli ensimmäisen vuoden melko terveenä. Sitten syntyi toinen poika 1 vuosi ja 1 kk ensimmäisen pojan jälkeen, jolloin kuormittavuus vanhemmuudessa lisääntyi heti syntymän jälkeen. Myös terveydellisiä vaivoja alkoi ilmaantua pojillani kuten esimerkiksi korvatulehduskierre. Vanhemman pojan lähtiessä enemmän liikkumaan ja tutkimaan paikkoja noin 2 vuoden iässä tapahtui myös yksi tapaturma, jonka seurauksena poika sai kuumasta kahvista hoidettavia palovammoja.

Nyt ajateltuna raskaimmat vuodet isänä ja perheellisenä olivat nimenomaan vuodet, jolloin vanhempi poikani oli 1-4 -vuotias ja nuorempi 0-3 -vuotias. Päädyimme avioeroon, kun poikani olivat viisi vuotta ja neljä vuotta ja sitä on jo hankalaa nyt muistaa, että elin asumiserossa vuoden 2011 lopulta vuoden 2012 kesään, vaikka olin silti mukana tiiviisti poikien elämässä. Olenkin sanonut, että jotkut vuodet menivät kuin usvassa, vaikka olin raittiina vuoden 2007 elokuun ja 2015 toukokuun välisen ajanjakson.

Nyt olen poikien yhteishuoltajana ollut vuodesta 2015 ja asun eri osoitteessa poikieni kanssa, mutta onneksi suhteeni poikien äidin kanssa on hyvällä tasolla ja kykenemme hyvin sopimaan kasvatukseen liittyvistä asioista. Jossain ikävaiheessa pojillani oli vähän enemmän keskinäistä nahistelua, joka saattoi aiheutua myös avioeron jälkimainingeista.

Nyt olen pojistani oikein ylpeä, vaikka pientä häpeää jo esiintyy poikien suunnalta minua kohtaan, mutta en pidä sitä kovinkaan huolestuttavana. Olenhan käynyt poikien kanssa lelukaupoilla ja pitsaa syömässä ravintola Rossossa kauppakeskus Valkeassa täällä Oulussa. Kuljen välillä bussilla edelleen poikieni kanssa ja he ovat hyvin oppineet jo matkustamaan, vaikka poikien äiti kuskaakin heitä pääasiassa henkilöautolla.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ikäero 13 kuukautta? Wau mitä hedelmällisyyttä sekä isältä että varsinkin äidiltä!

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kiitos kommentistasi. Lapsia tulee tai ei ja niitä tuli, vaikka omia vaikeuksiakin saattoi olla.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Olet aivan oikeassa ruuhkavuosista puhutaan enimmin äidin kannalta, tietysti isäkin ne kokee. Hyvin olette tsempanneet ku teillä ja sulla on reippaat pojat kasvamassa.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kiitos Elle! Ajattelen, että lasten itsenäisyyden tukemiseen menee vielä vuosia aikaa, mutta sitten voi tulla joskus aika että toivoo lasten olevan vielä vekaroita. :)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kimmo, isän paikkaa kuvaat hyvin!

Lapset ovat aarteita elämän kuntopoluilla. Ei ole olemassa mitään ehdotonta sääntöä, millainen isän on oltava tai millaisessa perheessä lapsista voi kasvaa tasapainoisia aikuisia.

Itse, isovanhempana, olen jättänyt tilaa lasteni perheille, mutta olen valmis tarvittaessa turvaamaan vaikeina hetkinä. Hetkinä, jolloin väsymys on selkeästi viemässä liiaksi tilaa tai muutoin työn ja lastenhoidon järjestelyt eivät kohtaa.

Onneksi, he pyytävät apua silloin, kun tilanne niin vaatii. En koskaan tyrkytä, totean vain, että olen, jos tarviitte.

Nyt, vanhin lapsenlapseni on armeijassa ja lähettelee minulle viestejä, jos tarvitsee kyytiä, keskustelua tai mitä tahansa. Olen iloinen, että yhteys on vahva.

Toisen lapseni perheen lapset ovat nyt 9 v. ja 7 v. sekä 4 kk:n ikäinen. Olin eilen pienokaisen hoitajana, kun äitinsä tarvitsi käydä asioillaan. Kyse on yhteisyydestä ja luottamuksesta.

Kerron tämän siksi, että isovanhempien osuutta ruuhkavuosien tasoittajana ei ole riittävästi painotettu.

Olettaisin, että eroja ei niin paljoa tapahtuisi, jos isovanhempien turvaa voitaisiin ottaa vastaan. Tietenkin, jos sellainen on mahdollista.

Ja, jos vielä politiikkaan mentäisiin, niin yhteiskunta voisi maksaa isovanhemman rahaa 0 - 3 -vuotiaiden jaksohoivasta.

Nykyisin, isovanhemmat ovat hyväkuntoisia ja toimivat mielellään lastensa perheiden selviytymisen mahdollistamiseen, heidän kaikkein raskaimmista vaiheistaan, kuten ruuhkavuosista.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kaikilla ei ole ehtiviä isovanhempia ja heidän vointinsa voi olla ikääntymisen myötä huono. Itse olen ennakoivan perhetyön kannalla.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Hyvä kirjoitus.

Kuin pilkahdus valoa pienen pirtin ikkunassa synkässä metsässä, maassa, jossa miesten ääni mediassa, puolisona ja isänä, on tukahdutettu.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset