KimmoHoikkala Kultturelli ihminen?

Sinuiksi kuoleman kanssa?

Kuolemasta on tehty liian luonnotonta, josta aiheutuu sen kiehtovuus ja myös pelko sitä kohtaan. Laskelmoivat taiteilijat hyödyntävät sumeilematta ihmisten kuolemasta vieraantumista omassa tuotannossaan, eikä tämä tilanne muutu vielä pitkään aikaan länsimaissa.

Siihen nähden miten suuri asia kuolema henkilölle on, niin siitä vaietaan nähdäkseni aivan liikaa ja moni kuolee sen takia vajavaisena. Pitäisikö kuoleman aiheuttavasta surutilasta olla enemmän jopa koulutusta yhteiskunnassa?

Emme käsittääkseni sure usein henkilön kuolemaa sinänsä, vaan suremme niitä hetkiä joita emme enää saa vainajan kanssa viettää. Suru on osittain hyvin itseriittoinen tunne, vaikka vainaja olisikin ollut jo ikääntynyt ja helpottunutkin kuolemastaan itse.

Vanhusväestön kohdalla olisi mun mielestäni tärkeää, että vanhuksen omaiset ymmärtävät kuoleman läheisyyyden jo vähän aiemmin, jolloin voidaan keskustella rakentavasti vanhuksen jättämästä muistosta suremaanjääville.

Itse jos saan elää vanhaksi, niin ehkä jo kuuskymppisenä kutsun poikani luokseni ja valmistan heitä ottamaan jo vastaan kuolinviestini, vaikka olen yrittänyt pitää kuolemaa luonnollisena asiana jo nyt kun lapseni ovat koululaisia.

Olisin hyvin kiitollinen, jos olen onnistunut elämään siten etten jätä edes lapsilleni suurta surua vaan ennemminkin arvokkaan muiston. Tässä minulla olisi vielä parannettavaa, koska osaan käyttäytyä paremmin ja arvokkaammin jos vain haluan.

Saattohoitoa tarvitsevat pienimuotoisena mun mielestäni kaikki ikääntyneet ihmiset ja tässä on vanhuksen omaisilla suuri rooli, että vanhuksen olo tehdään turvatuksi kuoleman lähestyessä. Lievä saattohoito olisi syytä tehdä omien omaisten kanssa jo sillä hetkellä, kun oma mahdollinen kuolema alkaa pyöriä ajatuksissa tavallista enemmän. On varmasti parempi tehdä omat ajatukset selviksi suremaan jääville hyvässä mielenvireessä harkitusti ennemmin kuin odottaa papin viimeistä voitelua tiedottomassa tilassa.

Aikanaan kuoleva ihminen voi tosiaan omalla aktiivisuudellaan ja toimillaan vähentää huomattavasti suremaanjäävien omaisten ja muiden läheisten surua. Rukoilisin voimaa jos olisin uskovaisempi, että voisin jättää hyvän kuvan jälkeeni itsestäni joita viimeistä kertaa elämässäni kohtaan tai että osaan myös itse jättää melko neutraalin tuntemuksen jälkeeni jos satun kuolemaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Näin kuuskakkosena voin sanoa, että ei kuolema ole vielä lähelläkään, enkä ole kutsunut lapsiani sen asian tiimoilta käräjille.

Kirjoitus muuten on kaikin puolin asiaa, kuolema ei ole syntymää kummempi asia, mutta syntymä onkin ihme.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kuoleman todennäköisyys kasvaa ikääntyessä.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset