KimmoHoikkala Kultturelli ihminen?

Muistoissani televisio 1980-luvulla

Ensimmäinen konkreettinen TV-muistoni on kun katsoin isäni kanssa Leonid Brezhnevin hautajaisia syksyllä vuonna 1982.

Lasten ohjelmista katselin Pikku Kakkosta ja se alkoi silloin arkipäivisin kello 18:00 1980-luvulla. Olimme kerran jopa koulun kanssa vierailemassa Pikku Kakkosen kuvauksissa Tampereen Tohlopissa joko esikoulusta tai ensimmäiseltä luokalta Pirkkalan Naistenmatkan ala-asteelta. Pikku Kakkosen kuvauksissa olimme seuraamassa Timo Taikuria.

1980-luvun alussa muistan seuranneeni myös nuorten ohjelma Kasmasiinia, joka oli siihen aikaan nyt jo edesmenneen naapurin Timon yks suosikkiohjelma Pirkkalan Vähäjärvellä. Kasmasiini ohjelmassa oli studiossa maskottikoira ja se oli kiva noutajarotuinen koira. Nuorten ohjelmista jäi mieleeni myös TV2 kanavan Tarkkis, jossa näytteli kovista mun ekan hoitopaikan tädin poika Pasi.

1980-luvulla katsoin mökillämme salaa Kreivi Dracula elokuvaa jossa pääosassa oli Christopher Lee. Urheilua seurasin jo vuonna 1986 ja pidin ehkä Englannin puolta Meksikon World Cupissa, mutta voiton vei veljeni suosikki Diego Maradona ja Argentiina. Vuoden 1988 Euroopan mestaruuden voittanut Hollanti jäi silloin mieleeni erityisesti sen takia, kun Marco van Basten maalasi hienon volley-maalin liki nollakulmasta Neuvostoliittoa vastaan. Englannin Valioliigaa seurasin aina lauantaina futisharkkojen jälkeen iltapäivisin ja tulihan se Napakymppi deittiohjelma myös sillä aikakaudella, kuten tuli myös vanhimman veljeni suosikkisarja eli Hill Street Blues. 

Nuorimmalla isoveljelläni oli videokamera ja siihen 8 mm nauhaa. Videokamerasta on jäänyt mieleeni, että äänitin sillä ainakin kerran Yleisradion TV2 kanavan ohjelman Rintamäkeläiset. Toki Reinikainen ja Tankki Täyteen esitettiin myös 1980-luvulla jo uusintoinakin.

Urheilutapahtumista muistan 1980-luvun televisiolähetyksistä hämärästi Calgaryn talviolympialaiset, jolloin Matti Nykänen hyppäsi kolme kultaa ja Suomen jääkiekkojoukkue Leijonat kaatoivat Neuvostoliiton punakoneen. Soulin kesäolympilaisista vuodelta 1988 muistan Tapio Korjuksen kaamean heiton ja Pertti Karppisen hyvän soudun tai muistan että häneltä odotettiin menestystä, vaikka hän ei menestynyt.

Viihdeohjelmista ensimmäinen muistikuvani on vuoden 1983 Syksyn Sävel ja Jonna Tervomaan voitto biisillä Minttu sekä Ville.

Talonyhtiömme päätti hankkia kaapelitelevision 1980-luvun puolivälin jälkeen ja katsoin ehkä jo kolmosluokkalaisena Sky Channelin lastenohjelmaa jonka nimi oli DJ. Cat Show ja sieltä muistan yksityisetsiväsarjan Mr. Gadget. MTV eli Music Television näkyi myös meillä ja sieltä jäi Lambada musiikkivideo mieleeni. En tiedä oliko johdatusta, mutta käsittääkseni TV kakkosen pitkäaikainen tv-kuuluttaja Johanna Pirttilahti asui nuoruuttaan mun kanssa samassa talossa.

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden muistan paitsi järkyttävänä mutta myös kiinnostavana uutisena keväältä vuonna 1986, jolloin veljeni mittaili säteilyarvoja VPK:n (vapaapalokunta) aktiivina. Samaisena vuonna 1986 Urho Kekkonen haudattiin ja silloin kuulin ekan kerran surumielistä marssimusiikkia kuten Narvan marssi. Tässä taisi tulla mainittua koko lailla kaikki merkittävät tv-muistoni 1980-luvulta.

Kiitos inspiraatiosta Radio Suomi ja terkkuja Marco Bjurströmille sekä radio Olgalle tämän päivän iltalähetyksessä.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Meillä oli isäni itse rakentama TV-vastaanotin jo ennen syntymääni. Siihen aikaan ei Suomessa vielä ollut telkkareita myynnissä lainkaan ja hän oli pääosan komponenteista tilannut USA:sta ja joistain muista maista. Tuosta aivan ensimmäisestä pyöreäkuvaputkisesta TV:stä minulla ei ole kuitenkaan katselumuistoja, vaan muistan nähneeni kyseisen toosan jossain varastossa.
Huhujen mukaan olivat katselleet sillä ensimmäisiä Suomessa näkyviä lähetyksiä, joita ennen teknillisen korkeakoulun TES-vision alkua lähetettiin Tallinnasta. Viro oli siis edistyksellisempi tässä suhteessa.

Seuraava telkkari, jonka isäni myös kokosi itse oli valmistettu joskus vuoden 1958 paikkeilla ja sitä mustavalkoista putki-TV:tä katselimme aina 60-70 -lukujen taitteeseen asti. 60-luvun alun muistoissa on mm. Niilo Tarvajärven laatikkovisa, Disneyn Aku Ankka -animaatiot, joita siihen aikaan lähetettiin aika paljon sekä Kylli-Tätin piirrostarinat.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala
Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kiitos sinulle tästä aloituksesta. Saatiin taas oikein mukavaa muistelua:)

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #6

Alunperin inspiroiduin tosiaan Radio Suomen eilisestä iltalähetyksestä, jossa Marco Bjurström Olgan vieraana mainosti uutta YLE tv-ykkösen lauantai-illan sarjaa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ankea lapsuus 1960-luvulla: ei televisiota. Onneksi oli hoitopaikka naapurissa Pirkko-tädin luona, jossa pääsin katselemaan Niksulan tv:n Kasper-nukkea. Iltaisin vuosikymmenen jälkipuoliskolla oli mahdollista piipahtaa alakerran kaverin kotona ja katsella Batmania! Mummola oli myös hyvinvarusteltu talo: tuvan nurkassa omilla jaloillaan seisoi 22-tuumainen Helkama, jonka kiertosäätimet oli sijoitettu vastaanottimen sivuseinään.

Olin toisella kymmenellä, kun isäni tunnusti tosiasiat: "Ei tule mitään että yksi mies on koko ajan naapurissa tv:n ääressä." Niin tuli A5-asuntoonkin Salora, ja koulupoika Tuomo pääsi osallistumaan kaveripiirin keskusteluihin tv-ohjelmista. Ja alkoipa tuijotus maistua vanhemmillenikin; mieleeni jäi erityisesti jalkapallon EM-finaali vuonna 1976, kun Tsekkoslovakia kukisti isäni ikisuosikin, Saksan Liittotasavallan. Rankkarikisaan se matsi venyi, ja iloitsin hillitysti altavastaajan lopulta voitettua.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kaukosäädettävä telkkari oli luksusta vielä 1980-luvullakin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kasper-nukke lauloi muistaakseni "trai trai trallaallaa, trai trai trallaallaa..."

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Vanhemmillani väliin oli televisio, väliin ei. Mummulasta telkkari löytyi niin kauan kuin muistan. Lastenohjelmia oli melko vähän, Pikkukakkoseen oli vielä matkaa. Peppi Pitkätossua ja Eemeliä katsottiin ihastuneena ja voi sitä riemua, kun telkkarista tuli Pertsa ja Kilu! Myös Kaarle-kuninkaan ja Silvian häät piti nähdä.

Olin melkoinen rokkimimmi pienestä pitäen. Tuohon aikaan ei juurikaan nuortenohjelmia ollut, mutta Lauantaitansseissa ja Toivotaan Toivotaan- toivekonsertissa soitettiin aina yksi biisi nuorisomusiikkia, joten oli pakko katsoa kaiken maailman humppaheikit, että pääsi näkemään sen yhden ainokaisen rock tai pop-biisin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Vanhaan hyvään aikaan lähetys ei ikinä mennyt pikseleiksi, mutta "lumisade" oli tuttu käsite, samoin kärsivällisyyttä vaatineet ruututekstit "hetkinen", "tuokio vain" sekä varsinkin urheilulähetyksiä riivannut "häiriö kansainvälisessä kuvayhteydessä".

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistan värssyn, joka pukattiin kuvaruutuun: "Laitteissamme on hiukan vikaa, se korjataan nyt tuota pikaa. Malttakaa siis vielä vähän, ohjelma ei pääty tähän."

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistojeni internet 1990-luvulla:

Lankapuhelimen piuha liitettiin muovinipsuttimella PC:hen, jonka jälkeen klikattiin yhteys käyttöön. Sitten taisteltiin IP-numeroiden oikeellisuuden kanssa tovi, kunnes alkoi kuulua ritisevää kimeää ääntä. Sitä kesti minuutin verran, jonka jälkeen hyvällä lykyllä päästiin "Yahoo" -sivulle. Googlea ei ollut. Sivujen avaaminen kesti minuutin sivua kohden, jolloin skeptisen kateellisena tuumailtiin Münchausenin tarinoiden oikeellisuutta niin sanotun "Broad Bandin" haltijoista.

Puhelinlaskut muodostuivat astronomisiksi tuosta internetin käytöstä. (Science fiction tarinoissa taidettiin puhua jo silloin "wireless network" -tekniikasta ...)

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kehitys on kehittynyt ja tullut teknisesti populaariksi melko nopeasti.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Mieleeni tuli että perheeni katsoi 1980-luvulla Yleisradion lauantai-aamun tv-ohjelmaa Kukkokiekuu, jota vetivät toimittajat Pekka Holopainen ja Leo Lehdistö. Pianoa pimputti Jani Uhlenius ja kerran Holopainen kehui lähetyksessä esitettyä Phil Collinsin musiikkivideota An Other Day In Paradise. Tykkäsin siitä videosta, kun Holopainen vielä suomensi laulun sanomaa tai sitten se oli joku Genesis yhtyeen musavideo.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Muistelen Jukka Virtasen kuvailleen Jani Uhleniusta "toiseksi kahdesta huomattavasta hämeenlinnalaisesta -ius-loppuisesta musiikkimiehestä", mutta netistä en tähän hätään löytänyt vahvistusta Uhleniuksen Hämeenlinna-yhteydelle. Se toinenhan on tietysti tämä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jean_Sibelius

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hämeeenlinnasta on Sibben jälkeenkin tullut kuuluisia musiikkilegendoja, kuten Irwin ja Fredi, vain pari mainitakseni.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eino S. Revon aikana joskus 70-luvun alussa "puna-TV:ksi" ristitty ilmiö meni loppujen lopuksi sen veteen piirretyn raja yli, jonka yhteiskunta oli valmis hyväksymään ja kun sitten alettiin peräänkuuluttaa vastuunkantajaa tiettyjen ohjelmien sisällöstä, eduskunta sääti lain "vastaavista ohjelmatoimittajista". Tarkoitus oli, että kuka tahansa katsoja saa tietää kenet voi panna tilille ohjelman sisällöstä.

No, laki säädettiin, mutta soveltaminen annettiin YLE:lle itselleen. Seurauksena oli, että lain kirjain toteutettiin nimittämällä jokaiselle ohjelmalle vastaava ohjelmatoimittaja, mutta sitä nimeä ei kerrottu ohjelman yhteydessä, esimerkiksi näyttelija- ja roolilistan tai avustavien henkilöiden ilmoittamisen joukossa ohjelman lopussa.

Listoja säilytettiin Yleisradion kassakaapissa Kesäkadulla ja niitä sai menna sieltä tiedustelemaan halutessaan virka-aikana. Muistiini on jäänyt korvamadon kaltaisesti pyörimään asiaa koskevan tiedonannon ruotsinkielinen versio, jota luettiin lain voimassaolon ensimmäisenä vuotena puolen tusinan kertaa illassa:

"En på programmen baserad förteckning över de ansvariga redaktörer, som radioansvarighetslagen förutsätter, finns till påseende för allmänheten i radiohuset vid Sommargatan två i Helsingfors. Allmänheten har rätt att ta del av uppgifterna under den arbetstid, som tilllämpas i statens ämbetsverk."

Eräässä sketsiohjelmassa sitten olikin esitetty tiedoteversio: "Lista on nähtävissä viikoittain Utön majakalla klo 23.00-01.00 välisenä aikana."

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset